torstai 25. kesäkuuta 2015

Yhteenvetoa

Koimme uskomattoman monia asioita kolmen viikon matkalla. Näimme kuuluisia nähtävyyksiä, vietimme rantalomaa ja uimme muutenkin monissa paikoissa, tapasimme lukuisia ihmisiä minun menneisyydestäni. Tai olihan Petrikin tavannut jo aiemmin monia amerikkaisia vaihtarikontaktejani.

Monta kaupunkia tuli nähtyä ja itärannikolla kun oltiin, ajoimme myös monen osavaltion läpi, ainakin hetken aikaa. New York, New Jersey, Delaware, Maryland, Virginia ja Pennsylvania. 

Kaupunkeja, joissa olimme ainakin muutaman tunnin olivat New York (4 päivää!), Washington DC, Richmond ja Philadelphia. Ja monen monituisen pienemmän paikkakunnan kautta ajoimme ja monissa myös vietimme aikaa. Suloisin nimi oli Amish-alueella Pennsylvaniassa oleva Bird-in-Hand, Lintu-kädellä, jossa yövyimme.

Hurjaa on se, että vaikka näimme tosi paljon, on kiertämämme alue koko Yhdysvaltojen karttaa katsoessa pienen pieni suikale itärannikkoa. Paljon on siis jäljellä tutkittavaa tuossa maassa, jos halua siihen riittää. 

Olemme nyt tätä kirjoittaessani noin 45 minuutin lentomatkan päässä Suomesta. Luulen lisääväni tähän tekstiin mieleen tulevia asioita monen lähipäivän aikana. Mutta kirjaan nyt jo mieleen tulevia juttuja,,joista voi olla apua jollekulle muullekin Yhdysvaltoihin matkaa suunnittelevalle.

- Itärannikon alueella on paljon tietulleja. Jos autossa on EZPass, voi ajaa tullin läpi omia kaistoja. Näin paikalliset näkyivätkin tekevän. Sen sijaan turistit tai muualta Yhdysvalloista tuolla päin ajelevat, valitsivat Cash-kaistan. Aina ennen tullia näkyi kylttejä, jossa kerrottiin maksun summa. Se vaihteli alle dollarista jopa 8 dollariin. Autossa kannattaa pitää vaikka eri pussissa quarter-kolikoita ja 1 ja 5 dollarin seteleitä.

- Ruuhkat yllättivät meidät. Lincoln-tunneli Manhattanin ja New Jerseyn välillä oli ruuhka-aikoina todella tukossa. Washingtonin ja Richmondin välimatkaan meillä kului viitisen tuntia, vaikka se olisi ilman ruuhkia ollut ajettavissa parissa tunnissa. Kannattaa siis valita ajoajat ajatuksella.

- Wifi löytyi kaupungeissa kaikista kahviloista, ravintoloista ja pubeista. 

- En tiedä, onko tilanne tämä läpi vuoden, mutta nyt kesäkuun puolenvälin tienoilla vaatekaupoissa oli todella valtavia tarjouksia. Ovh 200 $, nyt 16 $! Puseroita (tunnettuja merkkejä)  5-6 dollarilla. En todellakaan suunnitellut ostavani matkalta juuri mitään itselleni, mutta toisin kävi... Me kävimme Tannersvillen Outletissa Pennsylvanissa, mikä oli erittäin hyvä kokemus. Siistiä, paljon liikkeitä, ruokapaikkoja, helppo löytää, edullista. Voin suositella.

-Yhdysvaltalaiset olivat pääosin erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita. Suomi koettiin selvästi kaukaiseksi ja jännittäväksi maaksi.

- Kaupoissa oli tolkuttomasti "Osta kaksi näin halvalla" -tyyppisiä tarjouksia, pääosin kaikenlaisesta meidän näkökulmastamme katsottuna roskaruoasta. Hurjasti hiilihydraatteja epäterveellisissä muodossa. Toisaalta näimme paljon laadukkaita salaattibaareja ihan marketeissa. Eli terveellisesti syöminenkin onnistuu, mutta epäterveellinen ruoka kyllä hyppää silmille joka paikassa. 

- Ruoka ei ollut erityisen halpaa, tosin esimerkiksi limsat olivat erittäin edullisia Suomen hintoihin verrattuna, ainakin jos osti 24 tölkkiä kerralla.

- Asunnon vuokraaminen Airbnb:n kautta onnistui hyvin. New Jerseyn puolelta (eli Manhattanin länsipuolelta) pääsi Manhattanille bussilla, meidän kohdallamme nimenomaan Lincoln-tunnelin kautta. Käytimme kulkemiseen sellaisia pieniä busseja, jotka menivät siitä ihan läheltä ohi. Kertaakaan ei tarvinnut odottaa paria minuuttia kauempaa. Matka maksettiin suoraan kuljettajalle, 3 $ / hlö. 

- Manhattanilla liikkumista varten ostimme jokaiselle automaatista matkakortin (1 $), johon sitten samalla ladattiin rajattoman liikkumisen oikeuttava muistaakseni 9 päivän lippu (lyhyemmälle ajalle ei saanut niin, että se olisi riittänyt meille). Sillä sitten käytettiin metrossa, busseissa ja junissa Manhattanilla ja Brooklynissä.

- Hyvät kävelykengät jalkaan! Minä kävelin New Yorkin päivät lenkkareilla.

- Cape May ja sen vieressä sijaitseva Wildwood yllättivät positiivisesti! Aivan upeat hiekkarannat parin tunnin ajomatkan päässä New Yorkista. Aivan rantalomafiilis siellä! Eli jos reissaa itärannikolla ja haluaa välillä löhötä auringossa, on siinä keskellä suurkaupunkien aluetta rantalomakohde.








Torstai, 25. kesäkuuta

Julkaisin pari kuvaa eilisen päivän tekstissä, ennenkuin tajusin, että nythän on jo torstai. Olemme Lontoossa Heatrowlla odottamassa Helsingin koneeseen pääsyä. Kello on täällä 11.07, Suomessa siis kohta kymmentä yli yksi iltapäivällä. Nyt täytyy enää jännittää, ehtivätkö laukkumme tässä tiukassa koneenvaihdossa mukaan.

Tämä on otettu jossain vaiheessa Atlantin ylitystä.


Tämä on juuri nyt otettu täällä Lontoossa. Väsynyttä porukkaa. Ehkä tunti-puolitoista tuli nukuttua.


Juuri kuuluttivat, että kone lähtee jonkin verran myöhässä. 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Keskiviikko, 24. kesäkuuta

Huomenta!


Heräsimme ajoissa, sillä Carlin piti lähteä kahdeksalta töihin. Hän puuhasi aamiasta, me katoimme pöydän. Carl oli lupaillut meille mustikkapannukakkuja koko viikon, mutta se jäi tähän viimeiseen aamuun.



Carl kävi välillä vaihtamassa työvaatteet päälleen ja me katoimme pöydän. Minä paistoin Petrin kanssa pekonit ja kananmunat.



Carl, dad, esittelee herkullista vaahterasiirappia. Hän kertoi siirapin tekemisestä pojille.


Tämä, jos jokin, on amerikkalainen aamiainen.



Aikainen herätys haukotuttaa, mutta matkajännitystä on selvästi ilmassa, eikä kumpikaan pojista halunnut mennä takaisin sänkyyn aamiaisen jälkeen.



Carl halasi töihin lähtiessään meidät kaikki ja jonon jatkoksi myös oman vaimonsa.


 
Korjausporukka tuli korjaamaan palon jälkeisessä uudisrakentamisessa vahingoittuneita kiveyksiä. Hienohan siitä tuli!


Leonardo ihmetteli vieraita ihmisiä pihassaan.


Olisikohan jomman kumman tytär ollut mukana kesätyöläisenä? 


Suljimme laukut yläkerrassa ja punnitsimme ne. Painoraja 23 kg on 50 paunaa. Kukin laukku on aika tarkkaan 40 paunaa. Olemme ostaneet yllättävän paljon vaatteita hurjista alennusmyynneistä täällä.


Imuroimme yläkerran vielä ennen lähtöä. Isäntäväellä on riittämiin hommia muuttolaatikoiden purkamisessa.


Pojat ottivat rennosti...


Otin vielä kuvia talon kauniista kohdista. Haikeaa, kun ei tiedä milloin ja jos tänne palaa vielä.











Marianne heitti meidät New Yorkin bussille, joka lähti kello 14.17 Hawleystä. Petri tosin ajoi menomatkan.


Bussi pysähtyy ihan tuohon kadunvarteen hotellin eteen.




Bussi oli alussa hyvin tyhjä. Väkeä tuli matkan varrella niin paljon kyytiin, että auto oli New Yorkiin saapuessamme melkein täynnä.







New Yorkin silhuetti näkyi kolmen tunnin ajon jälkeen, viimeinen tunti kului Lincoln-tunneliin jonottaessa. Bussi oli täsmälleen aikataulussaan perillä, 18.25.



Ohitimme sen kohdan, jossa asuimme ensimmäiset viisi päivää. Tästä oli pari kadunkulmaa asunnollemme.



Komeat näkymät!



Sander oli neuvonut, että nopein tapa siirtyä Port Authorityn asemalta JFK:n lentoasemalle on mennä Train E:llä ja vaihtaa toiseksi viimeisellä asemalla Airtrain:iin, joka pysähtyy jokaisen terminaalin kohdalla. Juna kulki tuskaisen hitaasti jonkin liikenneongelman vuoksi.


*********

Koneessa Atlantin yllä.


Heathrowlla! Me ehdimme jatkolennolle, toivotaan, että matkalaukut ennättävät vaihtaa konetta myös!
























































tiistai 23. kesäkuuta 2015

Tiistai, 23. kesäkuuta

Rakennusmies Dave tuli aamusella ja alkoi korjata keittiön vesivuodossa vahingoittunutta kattoa. Yläkerran ammeen viemärin vuotokohta oli jo korjattu. Vääränlainen tiiviste aiheutti koko jutun. Liitännän tehnyt heppu saa varmasti kuulla kunniansa.


Kuljin ympäri taloa ottamassa muutamia kuvia lisää kauniista kohdista. Tässä käytävän päädyn hylly täynnä kaunista keramiikkaa.


Carl sai aamulla purettua paljon kirjojaan työhuoneensa hyllyyn.


Ruokailuhuoneessakin olivat esineet alkaneet löytää paikkojaan.


Ajoimme sitten siinä yhdentoista aikoihin (se on ollut liikkeellelähtöaikamme viime päivinä) kohti mökkiä. Minä ja Marianne kävimme kaupassa, miehet tulivat toisella autolla suoraan. Carl ja Aleksi olivat meidän naisten saapuessa purjehtimassa. Heidän veneensä on tuo pieni, valkoinen täplä.


Petri oli ottanut kuvia jo ennen minun tuloani purjehtijoista.



Petri näyttää heidän jo edellisellä käynnillään Carlin apuna korjaamaa kivireunaa.


Sää oli kirkastunut aamun sateiden jälkeen.


Kävipä sitten niin, että purjevene kellahti nurin, kun Aleksi ja Carl lähestyivät rantaa. He yrittivät laskea purjetta, sillä tuuli oli yltynyt, eikä purje ylhäällä ollut hyvä ajaa kohti laituria. Jotain meni pieleen ja hups, ympäri mentiin. Onneksi he olivat ihan lähellä rantaa, eikä todellista vaaraa ollut. Enhän minä olisi kuvannut, jos tilanne olisi ollut vakavampi.


Aluksi ihmettelimme kaikki tilannetta laiturilla, mutta eivät vedessäolijat saaneet venettä kääntymään kaksin.


Niinpä Petri ja Alvar hyppäsivät apuun.




Vene saatiin laiturin luona käännettyä oikein päin.


Täynnä vettähän se tietysti oli.


Onneksi varastosta löytyi ihan hiljattain käyttöön otettu (Petri ja Carl laittoivat sen viime käynnillään kuntoon!) vesipumpun avulla tyhjennys sujui nopeasti. Olihan seikkailu!


Marianne näytti minulle Nepalista tuomitaan koruja, kun odottelimme veneen tyhjentymisen valmistumista. Sain valita kaksi niistä itselleni. Suurin osa myydään ja tulot menevät Nepaliin.


Valitsin itse asiassa aika skandinaavisen näköisen kaulakorun sekä todella kauniin rannerenkaan.




Kesken aterian me suomalaiset ponkaisimme pystyyn, lauloimme suomeksi "Paljon onnea vaan" ja annoimme muutaman päivän päästä syntymäpäiviään viettävälle Mariannelle etukäteen lahjaksi erilaisia kylpytyotteita. Heillä on uudessa kylpyhuoneessaan suuri kylpyamme. Kovasti hän vaikutti pitävän niistä.



Marianne leikkasi valmiiksi ommeltavaa itselleen sisällä ruoan jälkeen.


En ole koskaan nähnyt ompelukonetta, jossa tikki valitaan tuollaisen kiekon avulla.


Miehet lähtivät hurjan sadekuuron jälkeen korjaamaan toista puolta sataman kivireunoista. Se on niitä urakoita, joita on vaikeaa saada tehtyä yksinään. 







Hieno tuli!


Sitten putsattiin venettä.


Minä pääsin ajelulle järvelle. Vauhti oli verkkainen, sillä moottori on pienen pieni.


Sitten lähtivät Carl ja Petri.


Alvar meloskeli lähellä kanootilla.



Ajoimme sitten viiden jälkeen, vai olisiko ollut lähempänä kuutta, Scrantoniin urheiluravintolaan illalliselle.





Moni meistä tilasi paikan erikoisuutta, eli ribsejä. Tässä minun annokseni.


Hyvää oli! Uskomattoman mehevää lihaa!



Alvar ja Marianne matkivat toisiaan.




Piiloleikkiä parkkipaikalla.


Autokauppa tien varressa kotimatkalla.


Viimeinen ilta täällä. Vuorokauden kuluttua lentomme on (toivottavasti) jo lähtenyt kohti Eurooppaa.