maanantai 22. kesäkuuta 2015

Maanantai, 22. kesäkuuta

Päivä valkeni kauniina. Ikkunastamme yläkerrassa näkyy komeita pihapuita, jotka kuitenkin ovat kuolemassa vanhuuttaan. Harmi!


Pakkauduimme autoon, me neljä, joskus yhdentoista aikoihin ja lähdimme liikkeelle. Tänään oli tarkoitus pysyä ihan tässä lähellä ja niin teimmekin.


Ajoimme ensin Walmartin suureen myymälään ja ostimme vielä jotain pientä tuliaista.


Sitten ajoimme White Millsin ja Hawleyn kylien läpi kohti Ehrhardts-ravintolaa Wallenpaupack-järven rannalla.

http://www.ehrhardts.com


Tapasin siellä highschool-vuoteni musiikinopettajani mrs Welkerin. Hän oli lempiopettajani silloin!




Söimme maittavan lounaan. Mrs Welker, Alice, oli kutsunut paikalle myös Karenin, jonka tapasimme tyttärineen pari päivää sitten.



Miesväki lähti kävelemään ulos, kun meillä naisilla riitti juteltavaa.


Molemmat olivat kiinnostuneita suomalaisesta koulusta, joten kerroin siitä.


Alicen mies tuli noutamaan vaimoaan ja Alvar ihaili hienoa autoa.




Pääsinhän minäkin poseeraamaan auton vieressä.


Oli kerrassaan mahtavaa tavata 30 vuoden jälkeen!



Alice ja hänen miehensä.



Erottuamme me ajoimme ihan lähelle uimaan. Maksu oli 5 dollaria hengeltä, mutta ranta olikin sitten siisti ja hyvinhoidettu. Eilisen ukkosmyrskyn jäljeltä nurmikot olivat litimärkiä. 

Petri ja pojat kahlaavat uimaan.



Minä menossa veteen.



Sää oli todella helteinen. Otimme tovin aurinkoa.



Sorsaäiti pesueineen tuli pyytämään ruokaa. Ei herunut.


Kotiinpalattuamme Petri auttoi Carlia ja leikkasi ruohoa.


Sitten Carl innostui viemään meidät yksi kerrallaan ajelulle Miada-autollaan. Aleksi pääsi ensimmäisenä kyytiin.



Alvar sai seuraavan vuoron.


Petri kävi välissä, mutta siitä ei tullut kuvia. Tässä olen lähdössä matkaan minä. Makea kokemus! Ei sitä  usein tule istuttua avoauton kyydissä.






































Sunnuntai, 21. kesäkuuta, Isänpäivä Yhdysvalloissa

Tänään on täällä Yhdysvalloissa isänpäivä. Aamulla Carlin ja Mariannen kuopus Tjitske soitti Skype-puhelin ja hänen lapsensa Keagan ja Marley onnittelivat isoisäänsä.



Söimme hyvän aamiaisen, jonka me suomalaiset valmistimme, mutta eihän siitä tullut otettua kuvaa. Paistettuja kananmunia, pekonia, amerikkalaisia aamiaismuffineita, appelsiinimehua ja jälkkäriksi vielä kaupasta ostettua tanskalaista (ei ollu suomalaista myynnissä, ei) kuivakakkua, kermavaahtoa ja mansikoita. 

Sitten Carl pyysi apua yhden hyllyn siirtämiseen. Alvar auttoi.


Carl ja Marianne katsoivat, näyttääkö käytävä nyt hyvältä.


Tuolla on vielä tuo oikealla näkyvä hylly, joka lähtee pois.


Marianne ja Carl muuttivat tänne vain viisi päivää ennenkuin Marianne lähti Nepaliin, josta hän palasi vasta kolme päivää sitten. Paljon järjestelmistä on siis jäljellä.



Lähdimme joskus yhdentoista aikoihin autoretkelle tähän lähiseuduille. Alussa kaikki miehet olivat toisessa autossa, minä ja Marianne toisessa.



Ajoimme Delaware-joen varteen.



Joki leveni ja leveni sivujokien liittyessä siihen.



Saavuimme erikoisella sillalle, jota pitkin oli aikoinaan kulkenut vettä. Kanaali oli johdettu siltaa pitkin joen yli. Ja hiiltähän täällä oli ollut lastina.


Nykyisin sillalla kulkee autotie.


Sillan suunnittelija Roebling suunnitteli myös kuuluisan Brooklynin sillan New Yorkissa ja Golden Gate -sillan Los Angelesissa. Hänen poikansa valvoi jälkimmäisen sillan rakennustyön loppuun isänsä menehdyttyä.










Isänpäivän vietossa vaihtaritytär ja -isä.






Ajoimme pienen matkan lounaalle aikamoiseen ravintolaan.



Näkymä pöydästämme.




Annokset olivat suuria. Osa otti hampurilaisen, osa sandwitchin.




Alvar tilasi jäätelön jälkkäriksi. Se päätyi päivänsankareiden maisteltavaksi...


Eikä se saanut olla toisessakaan päässä pöytää rauhassa.




Talon toisessa päässä myytiin matkamuistojen ohella aseita.



Polttopuu oli hinnoissaan.


Ajoimme pienen matkan Minisink-taistelun paikalle. Marianne jäi autoon lepäämään (aikaero vaikuttaa vielä) ja me muut lähdimme kävelylle.



Alueella oli monia kävelyreittejä. Ne olivat sammaleen peitossa.


Taistelun muistoaukio.













Alueelta on louhittu bluestone-kiveä mm. katukiviksi. Täytyy tarkistaa, mitä tuo on suomeksi.




Jatkoimme matkaa joen rantaa pitkin. Olimme muuten New Yorkin osavaltion puolella. Maisemat olivat komeita.









Paluumatkalla sää huononi äkisti.


Vettä tuli jonkin aikaa niin, ettei eteen meinannut nähdä.


Petri, Alvar ja Carl lähtivät toisella autolla heidän mökilleen katsomaan, mitä ukkosmyrsky oli saanut aikaan.




Marianne, Aleksi ja minä kävimme kaupassa. Minä ajoin meidät kotiin ja aloimme valmistella illallista. Ulkopöytä oli märkä, vettä satoi todella rankasti.



Pinaattisalaatti.



Ribs! Nam!




Taivaalle ilmestyi sateenkaari.





Peura kävi tervehtimässä.


Aleksi auttoi Mariannea iPad-ongelman kanssa.


Carl katseli Facebookista lastensa isänpäiväonnitteluja. Deirdre muuten soitti.


Alvar ja Marianne tekivät jälkiruoaksi vadelmapirtelöitä.


Pojat pitivät hauskaa ja viihdyttivät meitä kaikkia kyselemässä iPadien Siriltä kysymyksiä.



 
Koira ja kissa asettuivat vierekkäin yöpuulle.


Alvar nukkuu yläkerran lastenhuoneessa.


Isä ja sen poika yläaulassa.


Aleksi nukkuu päätyhuoneessa.

 
Hyvää yötä!