Päivä valkeni kauniina. Ikkunastamme yläkerrassa näkyy komeita pihapuita, jotka kuitenkin ovat kuolemassa vanhuuttaan. Harmi!
Pakkauduimme autoon, me neljä, joskus yhdentoista aikoihin ja lähdimme liikkeelle. Tänään oli tarkoitus pysyä ihan tässä lähellä ja niin teimmekin.
Ajoimme ensin Walmartin suureen myymälään ja ostimme vielä jotain pientä tuliaista.
Sitten ajoimme White Millsin ja Hawleyn kylien läpi kohti Ehrhardts-ravintolaa Wallenpaupack-järven rannalla.
http://www.ehrhardts.com
Tapasin siellä highschool-vuoteni musiikinopettajani mrs Welkerin. Hän oli lempiopettajani silloin!
Söimme maittavan lounaan. Mrs Welker, Alice, oli kutsunut paikalle myös Karenin, jonka tapasimme tyttärineen pari päivää sitten.
Miesväki lähti kävelemään ulos, kun meillä naisilla riitti juteltavaa.
Molemmat olivat kiinnostuneita suomalaisesta koulusta, joten kerroin siitä.
Alicen mies tuli noutamaan vaimoaan ja Alvar ihaili hienoa autoa.
Pääsinhän minäkin poseeraamaan auton vieressä.
Oli kerrassaan mahtavaa tavata 30 vuoden jälkeen!
Alice ja hänen miehensä.
Erottuamme me ajoimme ihan lähelle uimaan. Maksu oli 5 dollaria hengeltä, mutta ranta olikin sitten siisti ja hyvinhoidettu. Eilisen ukkosmyrskyn jäljeltä nurmikot olivat litimärkiä.
Petri ja pojat kahlaavat uimaan.
Minä menossa veteen.
Sää oli todella helteinen. Otimme tovin aurinkoa.
Sorsaäiti pesueineen tuli pyytämään ruokaa. Ei herunut.
Kotiinpalattuamme Petri auttoi Carlia ja leikkasi ruohoa.
Sitten Carl innostui viemään meidät yksi kerrallaan ajelulle Miada-autollaan. Aleksi pääsi ensimmäisenä kyytiin.
Alvar sai seuraavan vuoron.
Petri kävi välissä, mutta siitä ei tullut kuvia. Tässä olen lähdössä matkaan minä. Makea kokemus! Ei sitä usein tule istuttua avoauton kyydissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti