Heräsimme aamulla ajoissa pakkaamaan loppuun ja jo yhdeksän maissa aloimme siirtää tavaroita autoon. Se oli parkissa tuossa vasemmalle kääntyvän tien reunassa.
Istuimme jo autossa, kun tajusin, ettei Google Mapsissa näy reitti ilman nettiyhteyttä, vaan ainoastaan GPS:n kautta se paikka, jossa iPad on. Aleksi sanoi takapenkiltä, että voihan iPadiin ladata navigaattorin. Päätimme palata asuntoon Wifin vuoksi. Mutta yllätykseksemme sisäpihan ovi oli jo lukossa. Asunnon ylläpitäjä oli jo alkanut siivota meidän jälkeemme kämppää valmiiksi seuraaville. No, wifi riitti tuohon portille, joten aloin ladata sovellusta. Siihen sai onneksi ladata ilmaiseksi yhden kartan ja valitsin tietenkin itäisen Yhdysvallan.
Siinä minä sitten seisoin pienen katoksen alla väistellen tihkusadetta ja odotin kartan latautumista. Olisihan tämän voinut tajuta tehdä vaikka aamulla...
Kartta latautui noin vartissa ja seuraavan kohteemme osoitekin löytyi. Matkaan siis!
Alkumatkasta oli pilvistä. Sääennuste oli kuitenkin lupaava.
Puolenpäivän lähestyessä sää kirkastui. Huomaa, että tämä on autoilijoiden maa. Samaan suuntaan meni neljäkin kaistaa.
Tankki täyteen dieseliä maksoi 26 dollaria...
Ajoimme osan matkaa rannikkoa pitkin pienempää tietä.
Cape May oli kohteena.
Pääsimme perille joskus kahden aikoihin. Huoneet ovat oikein hyvät. Meillä on siis kaksi tällaista huonetta, eli jokainen meistä nukkuu parivuoteessa, jotka kyllä taitavat olla "vain" 140 cm leveitä.
Uima-altaassa oli tullessamme peite, sillä sitä lämmitetään. Täällä ei ole vielä lomakausi alkanut, eikä täällä meidän lisäksemme ole montakaan vierasta. Kukaan ei ole tainnut uida tänään.
Meri on tuolla yhden kadunkulman päässä.
Pojilla on komean vaaleanpunaiset sängynpeitot.
Omistajat ovat äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä. Tuntuu, kuin olisi kotiin tullut.
Pojat lähtivät melkein saman tien altaalle uimaan. Petri ja minä lähdimme Acmeen ruokaostoksille parin kilometrin päähän. Kerroimme tästä omistajille ja vakuutimme poikien olevan hyviä uimareita.
Palattuamme Petri ja minäkin hyppäsimme altaaseen. Omistajapariskunnan jommankumman isä tarjoutui ottamaan meistä perhekuvan. Hyvin pysyi iPad vanhan herran käsissä.
Olipa kerrassaan ihanaa lekotella altaassa hektisen New Yorkin jälkeen.
Motellissa sisäpihalla on kaksi grilliä ja pöytiä. Valmistimme pahimpaan nälkään pikaiset hotdogit.
Ja sitten lähdettiin rannalle.
Kuten mainitsin, ei Yhdysvalloissa ole vielä lomakausi, joten täällä on todella vähän ihmisiä.
Atlantin vesi on viileähköä, mutta se ei miesväen tahtia haitannut. Pojat innostuivat aalloista kovasti.
Välillä pojat kävivät tukikohdassamme, eli siinä, missä minä nökötin pyyhkeiden ja kenkien kanssa, lisäämässä aurinkorasvaa ja juomassa.
Minä keskityin lukemaan ja ruskettumaan (lue punartumaan)...
Jossain vaiheessa uiminen kyllästytti ja sitten haudattiin kumpikin poika vuorotellen hiekkaan. Tässä on peittymässä Alvar.
Touhun päätteeksi piti juosta mereen pesulle.
Aleksin vuoro.
Iltaruoaksi grillasimme hampurilaisia periamerikkalaiseen tapaan. Pöytä katettiin taas ulos.
Ruoan jälkeen pojat hävisivät kuin tuhka tuuleen. Petri ja minä istuimme vielä hetken ennen siivousta.
Pojat saivat iltakarkit ja vetäytyivät huoneeseensa. Väsyneitä heppuja kaiken sen meressä hyppimisen jälkeen. Lähdimme Petrin kanssa vielä kävelylle meren rantaan.
Motellimme iltavalaistuksessa.
Petri huomasi muuten juuri telkkarissa täällä suomalaisen Big Game -elokuvan mainoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti