Lähdimme meille tyypillisesti ajoissa ajamaan kohti lauttarantaa Cape Mayssa.
Nyt muistimme maksaa siltamaksunkin. Eilen tällä sillalla oli remontti käynnissä ja ajoimme iloisina läpi saatuamme luvan. Aleksi huomasi, että peräämme huidottiin. Katsastettuamme lauttasataman, ajoimme takaisin samaa reittiä. Siltamaksua ei paluusuuntaan ole, mutta kiltisti pysähdyimme, selitimme tilanteen ja maksoimme 1,50 $ maksun. Meitä kiitettiin rehellisyydestämme.
Koska meillä oli jo lippu eilisen vierailun jälkeen, ajoimme suoraan jonoon ja kävimme ostamassa sisältä kahvit.
Tärkeänä, mutta ystävällisenä tepasteleva heppu tarkisti lippuja.
Noin 9.20 lauttaa alettiin täyttää. Laiva töräytteli ja terminaalista kuulutettiin. Pitkin pihaa levittäytyneet ihmiset kipittivät takaisin autoihinsa. Yksi koira karkasi siinä vaiheessa ja aiheutti pienen jännitysnäytelmän. Isänsä sai ainakin päivän liikunta-annoksen.
Säästymme pitkän pätkän ajamiselta autolla ylittäessämme tämän salmen lautassa. Muuten meidän olisi pitänyt ajaa melkein Philadelphiaan saakka päästäksemme Washington DC:hen.
Lähdimme kannelle nauttimaan auringosta 1,5 tunnin matkan ajaksi.
Sinn jää Cape Mayn lauttatermaali!
Aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta. Washingtoniin on luvattu täksi päiväksi 34 astetta lämmintä, siis Celsius-astetta!
Satama on suojattu pitkällä aallonmurtajalla.
Lautan sisältä löytyi PacMan-peli. Tulipa muistoja mieleen Petrille ja minulle.
Se satamassa karannut koira tuli isäntäperheensä kanssa tuohon lähelle. Isä laulaa lastensa kanssa lastenlauluja.
Perillä Washingtonissa. Sää on todella kuuma!
Autolautan tultua rantaan Lewesissa lähdimme ajamaan kohti Washingtonia.
92 F!
Pysähdyimme lounaalle Georgstownissa.
Kukkapenkissäkin oli lippuja.
Bay bridge.
Sillan jälkeen loppumatka meni nopeasti.
Ja lämpötila jatkoi nousuaan...
Löysimme hotellimme helposti navigaattorin avulla. Washington on helppo kaupunki ajaa. Liikennettä on murto-osa New Yorkiin verrattuna ja katuverkosto ainakin keskustassa selkeä.
Täällä on hotellin puolesta henkilö, joka parkkeeraa auton. Yhden yön parkkeeraus maksaa 30 $, mutta tavattoman helppoa se on meille.
Meillä on täällä yksi yhteinen huone, jossa on kaksi parivuodetta.
Talo tarjoaa korvatulpat...
*****************
Lähdimme pienen tauon jälkeen kävellen keskustaan. Valkoiselle talolle on tästä noin kilometri. Matkana ei pitkä, mutta noin 35 asteen helle tuo omat haasteensa ulkoiluun tänään.
Siellä se on, the White House, Valkoinen talo.
Täällä on valtavasti koululaisryhmiä.
Joku arvohenkilö oli sairastunut, sillä Valkoisen talon alueelta lähti poliisisaattueessa ambulanssi.
Helle oli uuvuttava. Mehujäät ja kylmät vesipullot virkistivät.
Washington monumentti.
Tässä on kaikkien sotien veteraanien muistomerkki. Jokaisen osavaltion nimi löytyi piiristä.
Otin kuvat meidän perheemme vaihto-oppilasosavaltioista.
Tämä on se allas, jonka ympärille Forest Gump -elokuvassa ovat ihmiset kokoontuneet.
Varjoista kuja toi hetkellisen helpotuksen helteeseen. Kävelimme kohti Lincoln-muistomerkkiä.
Vietnam-muistomerkki
Lincoln-monumentti
Varjoisilla portailla oli paljon väsyneitä reissaajia. Oli todella kuuma!
Seuraavaksi kävelimme vähän sivuun tuosta keskusta-alueelta ja löysimme mukavan ravintolan Tonic. Pojat söivät kinkkupizzat, kuinkas muutenkaan, Petri lohisalaatin ja minä sienileivän. Vettä meni monta lasillista!
Pojat söivät jälkkäriksi brownie-sundaet, me aikuiset lasit valkoviiniä.
Sitten kävelimme metrolle.
Washingtonin metroasemat olivat meidän havaintojemme perusteella melkoisen askeettisia.
Perillä Arlingtonin hautausmaan läheltä näkyi Washington-monumentti.
Arlingtonin hautausmaa oli yllätykseksemme jo suljettu. No, aidankin takaa näki.
Metroasemalla ei ollut lisäksemme paljon ketään.
Ajoimme metrolla takaisin keskustaan ja kävelimme mailin matkan hotellille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti