Heräsimme aamulla ajoissa, pakkasimme, söimme aamiaisen ja sitten olikin jo aika hyvästellä ihana Hemmer-Beaumont -perhe. Kiitos Gretchen, John ja Henry!
Pakkauduimme taas autoon.
Petri asettui tottuneesti kuljettajan paikalle. Minä olin ladannut taas uuden osoitteen iPadilla olevaan navigaattorisovellukseen ja valmistauduin antamaan ohjeita.
Alussa tiet olivat tyhjiä, olihan sunnuntaiaamu.
Washingtonin lähestyessä kaistat alkoivat täyttyä.
Olemme kulkeneet viime päivien aikana monen osavaltion kautta. Tässä saavumme Marylandiin.
Navy Air Force oli läsnä.
Sinisen täplän paikassa söimme lounaan Wendy's -ravintolassa.
Taas yksi tietullipiste lähestyy.
Baltimore ohitettiin rivakasti.
Meri näkyy monessa kohdassa.
Tietulli. Niitä oli tänään monta. Ja aika kalliita. Kallein taisi olla 8 $.
Jälleen ylitimme myös hienon sillan, Delaware Memorial Bridgen.
Kolmen jälkeen olimme perillä vaihtarisiskoni Tjitsken luona Philadelphian esikaupunkialueella.
Tjitsken ja Mathewn nuorempi lapsi on juuri 2 vuotta täyttänyt Marley.
Keagan on nelivuotias.
Toimme kaikille vähän tuliaisia Suomesta.
Aleksi sai Wifin salasanan ja oli onnellinen.
Tjitske valmistelee kasviksia illalliselle.
Lapset viihtyivät pihalla.
Petri tuli hyvin toimeen pikkuisten kanssa.
Perhe asuu 50-luvulla rakennetussa sievässä talossa.
Mathew grillasi hampurilaisia ja hotdogeja.
Ruoan jälkeen meille esiteltiin yläkerta.
Ihana perhe! Juttelimme Tjitsken kanssa muistoistamme. Oli hyvä, että olin ladannut tämän blogin toiseen kirjoitukseen niitä kuvia vaihto-oppilasvuodestani. Oli suloista voida näyttää hänen lapsilleen, kuinka pieni heidän äitinsä oli minun asuessani vuosi täällä.
Seitsemän jälkeen lähdimme yöpymään muutaman kilometrin päähän Holiday Inn - hotelliin.
Petri ja pojat kävivät iltauinnilla altaassa, joka pidettiin ihan meitä varten tavallista kauemmin auki.
Lähdimme vielä iltasella hotellin aulaan. Täällä ollaan tosi tarkkoja siitä, että alle 21-vuotiaat eivät ole baarissa, edes juomassa Coca-Colaa. Onneksi siinä ihan vieressä on biljardipöytä.
Toki me aikuisetkin menimme sitten mukaan pelaamaan. Minä pelasin Aleksia vastaan ja hän voitti ihan karvanmitalla. Yritimme kumpikin saada mustaa palloa kulmaan, mutta hän onnistui ensin.
Pete ja Allu jäivät pelaamaan omaa eräänä, kun lähdin huoneeseemme.
Kuulen kohta, kumpi pelasi viimeisessä pelissä Aleksia vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti