Rakennusmies Dave tuli aamusella ja alkoi korjata keittiön vesivuodossa vahingoittunutta kattoa. Yläkerran ammeen viemärin vuotokohta oli jo korjattu. Vääränlainen tiiviste aiheutti koko jutun. Liitännän tehnyt heppu saa varmasti kuulla kunniansa.
Kuljin ympäri taloa ottamassa muutamia kuvia lisää kauniista kohdista. Tässä käytävän päädyn hylly täynnä kaunista keramiikkaa.
Carl sai aamulla purettua paljon kirjojaan työhuoneensa hyllyyn.
Ruokailuhuoneessakin olivat esineet alkaneet löytää paikkojaan.
Ajoimme sitten siinä yhdentoista aikoihin (se on ollut liikkeellelähtöaikamme viime päivinä) kohti mökkiä. Minä ja Marianne kävimme kaupassa, miehet tulivat toisella autolla suoraan. Carl ja Aleksi olivat meidän naisten saapuessa purjehtimassa. Heidän veneensä on tuo pieni, valkoinen täplä.
Petri oli ottanut kuvia jo ennen minun tuloani purjehtijoista.
Petri näyttää heidän jo edellisellä käynnillään Carlin apuna korjaamaa kivireunaa.
Sää oli kirkastunut aamun sateiden jälkeen.
Kävipä sitten niin, että purjevene kellahti nurin, kun Aleksi ja Carl lähestyivät rantaa. He yrittivät laskea purjetta, sillä tuuli oli yltynyt, eikä purje ylhäällä ollut hyvä ajaa kohti laituria. Jotain meni pieleen ja hups, ympäri mentiin. Onneksi he olivat ihan lähellä rantaa, eikä todellista vaaraa ollut. Enhän minä olisi kuvannut, jos tilanne olisi ollut vakavampi.
Aluksi ihmettelimme kaikki tilannetta laiturilla, mutta eivät vedessäolijat saaneet venettä kääntymään kaksin.
Niinpä Petri ja Alvar hyppäsivät apuun.
Vene saatiin laiturin luona käännettyä oikein päin.
Täynnä vettähän se tietysti oli.
Onneksi varastosta löytyi ihan hiljattain käyttöön otettu (Petri ja Carl laittoivat sen viime käynnillään kuntoon!) vesipumpun avulla tyhjennys sujui nopeasti. Olihan seikkailu!
Marianne näytti minulle Nepalista tuomitaan koruja, kun odottelimme veneen tyhjentymisen valmistumista. Sain valita kaksi niistä itselleni. Suurin osa myydään ja tulot menevät Nepaliin.
Valitsin itse asiassa aika skandinaavisen näköisen kaulakorun sekä todella kauniin rannerenkaan.
Kesken aterian me suomalaiset ponkaisimme pystyyn, lauloimme suomeksi "Paljon onnea vaan" ja annoimme muutaman päivän päästä syntymäpäiviään viettävälle Mariannelle etukäteen lahjaksi erilaisia kylpytyotteita. Heillä on uudessa kylpyhuoneessaan suuri kylpyamme. Kovasti hän vaikutti pitävän niistä.
Marianne leikkasi valmiiksi ommeltavaa itselleen sisällä ruoan jälkeen.
En ole koskaan nähnyt ompelukonetta, jossa tikki valitaan tuollaisen kiekon avulla.
Miehet lähtivät hurjan sadekuuron jälkeen korjaamaan toista puolta sataman kivireunoista. Se on niitä urakoita, joita on vaikeaa saada tehtyä yksinään.
Hieno tuli!
Sitten putsattiin venettä.
Minä pääsin ajelulle järvelle. Vauhti oli verkkainen, sillä moottori on pienen pieni.
Sitten lähtivät Carl ja Petri.
Alvar meloskeli lähellä kanootilla.
Moni meistä tilasi paikan erikoisuutta, eli ribsejä. Tässä minun annokseni.
Hyvää oli! Uskomattoman mehevää lihaa!
Alvar ja Marianne matkivat toisiaan.
Piiloleikkiä parkkipaikalla.
Autokauppa tien varressa kotimatkalla.
Viimeinen ilta täällä. Vuorokauden kuluttua lentomme on (toivottavasti) jo lähtenyt kohti Eurooppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti