Perjantai, 12. kesäkuuta

Aamulla heräsimme Washingtonissa. Tiivistä oli ollut parivuoteissa, mutta niin vain yöstä selvittiin. 

Aamiainen kuului hintaan. Pojat tekivät itselleen vohveleita jännillä, käännettävillä vohveliraudoilla. Harmi, ettei sattunut kameraa mukaan.

Lähdimme liikkeelle yhdeksän aikoihin.

Auto tuotiin ovelle. Aika ylellistä.

Meiltä kesti hetken löytää ulos Washingtonista, sillä navigaattori sekosi hetkellisesti täysin.

Mutta löytyihän se moottoritie lopulta. Ja navigaattorikin käyttäytyi hyvin loppumatkan.

VALTAVA USA:n lippu matkan varrella.

Virginiassa oli kauniin vehreää. Ajoimme osan matkaa pienempää tie 1:stä pitkin.

Pysähdyimme jossain johonkin Chili-paikkaan, jossa tilaukset kirjattiin tuollaiseen pöydällä olevaan härveliin ja sillä myös maksettiin koko juttu.

Ruuhka oli paikoitellen aika hurja. Matkaa oli jäljellä vielä 130 kilometriä, kun autot käytännössä seisoivat. Tarkistin tuossa ylläolevassa ravintolassa wifin avulla tiekamerat ja koska ruuhka näytti helpottavan, jatkoimme matkaa.

Tuollaisia vesitorneja näkyy ajoittain tien varressa.

Perillä Richmondissa! John ja Petri.

Grethen valmistelee illallista.

Nuoriso pelaa. Tai katselee sitä.

Näkymä talosta ulos.

Alvar ja David-koira.

Gretchen ja minä. Emme olleet tavanneet 30 vuoteen!

Pöytää katetaan.

Petrin ja minun makuuhuone. 

Paljon porukkaa illallisella. 

Jälkiruokaa keittiössä. 

Guitar heroa illalla.

Henry ja Petri.

Aleksi ja John.

Alvar iltapalamuroillaan...